-
Kuvateksti: Juha Kauppinen ja Jarkko Lappalainen valmentavat kaudella 2022-23 Steelersin P19-SM-sarjajoukkuetta.
Steelersin tulevan kauden sopimusuutisten julkistus aloitetaan mukavalla tavalla, kun viime kaudella P18-juniorijoukkueen divarista SM-sarjaan luotsanneet ja pitkän työn 2004-ikäluokan kanssa tehneet Juha Kauppinen ja Jarkko Lappalainen päättivät jatkaa tarinaa vielä yhdellä kaudella.
Teksti: Pyry Peltonen
Juha Kauppinen ja Jarkko Lappalainen olivat päättäneet jo tämän kauden alussa, että nyt mennään viimeistä kautta 2004-05-poikien valmennuksessa. Tyhjenevät kalenterit tuntuivat mukavalta ajatukselta monen vuoden urakoinnin jälkeen.
Kauppinen oli jo kesällä 2011 ollut perustamassa 2004-syntyneiden poikien joukkuetta ja Lappalainen liittyi mukaan 2015, joten tunteja oli takana hallilla. Molemmat olivat myös nähneet usean pelaajan kehityksen vuosien ajalta ja tunsivat joukkueen paremmin kuin kukaan muu (joukkueen valmennustiimistä nyt pois jättäytyvien Jukka Wlasoffin ja Tero Kollinin lisäksi).
Osana jo tehtyyn lopettamispäätökseen liittyi se, että 2004-syntyneiden pelaajien olisi aika siirtyä kaudelle 2022–2023 vanhimpien junioreiden P21-ikäluokkaan. Lopetus tuntui siihen peilaten luontevalta valinnalta.
Päävalmentajan roolissa myös ensi kaudella nähtävä Kauppinen summaa ajatuksiaan:
”Kulunut kausi oli meidän joukkueen paras kausi tuloksellisesti. Päädyimme SM-sarjan puolivälieriin, eli koko ikäluokan kahdeksan parhaan joukkoon. Hieno tulos tuntui vain alleviivaavan lopettamispäätöksen järkevyyttä. Rankkareilla EräViikingeille hävityn puolivälierän jälkeen iski täydellinen tyhjyys ja kaikki muu, mikä tappioita ja kauden päättymisiä seuraa. Edelleen oli silti selvää, että tämä matka oli tässä.”
Salibandyliitto on kuitenkin muuttanut ikäluokkia tulevalle kaudelle siten, että P18:sta tulee P19-ikäluokka. Siinä jatkavat siis myös ensi kaudella valmiiksi tutut 2004- ja 2005-syntyneet pelaajat. Samalla P21-ikäluokasta tulee P22.
Melko pian viimeisen pelin jälkeen niin Kauppinen kuin Lappalainenkin alkoivat miettiä, että ehkä tarina ei olekaan päätöksessä, vaan liiton ikäluokkamuutoksen takia tulisi luonteva mahdollisuus yhteen lukuun lisää.
”Viimeisen pelin jälkeen ei uni tullut”, Kauppinen kertoo.
”Kello 2.20 laitoin valmentajien ryhmään viestin, että nyt se tunne tuli ensimmäisen kerran: entä jos ei lopettaisikaan. Se oli aidosti ensimmäinen kerta. Jake [Lappalainen] kysyi seuraavana päivänä, että vieläkö fiilikset on samat. Vastasin, että sitä fiilistä kesti tasan kuusi minuuttia!”
Samalla Kauppinen oli kuitenkin alkanut ajatella asioita: sen lisäksi, että joukkueessa jatkaisivat tutut ikäluokat, taskussa olisi nyt valmiiksi paikka ylempään SM-sarjaan, eikä tarvitsisi valmistautua aina raastaviin elo-syyskuun SM-karsintoihin.
”Tavallaan ensi kausi onkin tätä samaa tarinaa, ja olisi homman kesken jättämistä lopettaa tähän. Vielä ennen jatkamispäätöksen tekemistä juttelin vaimoni kanssa, joka sanoi, että et sinä voi sitä joukkuetta nyt jättää, joten siinä se päätöksen pyörtäminen sitten jotenkin kypsyi”, Kauppinen kertoo.
Samoilla linjoilla on Lappalainen:
”Kaudesta jäi sellainen tunne, että työ joukkueen kanssa jää kesken, jos nyt lopettaa. Meillä on sitoutuneita ja innokkaita pelaajia ja uskon, että valmennuksellisesti minulla on myös joukkueelle vielä annettavaa.”
Kun ajatukselle antoi pikkusormen, se vei nopeasti koko käden. Kauppinen kysyi lopulta, ketkä kuluneen kauden valmennustiimistä jatkaisivat, ja Lappalainen ilmoitti heti olevansa mukana.
Ilman toistensa päätöksiä kumpikaan valmentajista tuskin olisi jatkanut yhtä kautta lisää. Nyt puolet valmennuksesta jatkaa, joten koko tiimiä ei tarvitse rakentaa alusta.
Valmennustiimin osapuolet täydentävät toisiaan loistavasti: Kauppinen on suorittanut liiton huippuvalmentajakoulutuksen ja valmentajan ammattitutkinnon, Lappalaiselta taas löytyy runsaasti pääsarjatason kokemusta salibandystä eli tietoa ja taitoa, jota ei voi opettaa. Kaiken toiminnan keskiössä on kuitenkin keskinäinen kunnioitus:
”Jos olisin 18-19 vuotias säbänpelaaja, jota kiinnostaa päästä lajissa pitkälle niin tulisin mielelläni joukkueeseen, jossa Jake valmentaa. Kaveri on voittanut kolme suomenmestaruutta SSV:n ja HIFK:n joukkueissa ja nähnyt siis sisältä päin 2000-luvun alun suurimman salibandydynastian (helsinkiläinen SSV), sekä tietää mitä menestyminen salibandyssä ja urheilussa vaatii. Viisikkopelin rakenteet perustuvat pitkälti minun visioon pelistä, mutta siellä on paljon juttuja, jotka eivät ole toimineet ja jotka on laitettu toimimaan muiden valmentajien, esimerkiksi Jaken, tärkeän panoksen avulla”, Kauppinen sanoo.
”Jusun [Kauppinen] kanssa homma on toiminut hyvin jo vuosia. Jusun halu oppia uutta ja kehittää peliä on tehnyt minuun vaikutuksen, kommunikaatio toimii hyvin meidän välillämme ja pelillisistä asioista ajatellaan pitkälti samalla tavalla”, Lappalainen kertoo valmennuskaveristaan.
Kaksikosta on myös muodostunut hyvät ystävät yhteisen valmennusurakan aikana, ja se heijastuu myös väistämättä koko joukkueen tekemiseen. Tärkeintä on luoda pelaajille ilmapiiri, jossa halutaan tulla harjoituksiin rentona ja hyvällä fiiliksellä kehittymään yksilöinä ja joukkueena. Treeneissä valmentaminen ei perustu huutamiselle, vaan siihen, että pelaajat ovat itse päättäneet sitoutua joukkueeseen.
”Toki, jos aistin luistamista tai vääränlaista leijumista joukkueessa, niin silloin kyllä teen aika nopeasti tarpeellisella äänenvoimakkuudella selväksi, että nyt tässä tuhlataan kaikkien aikaa”, Kauppinen tarkentaa.
Loppupeleissä tärkeintä on, että pelaajat haluavat tulla harjoituksiin.
Tulevalle SM-sarjakaudelle valmennuskaksikolla on hyvin samankaltaiset ajatukset ja odotukset:
”Odotan, että pääsemme pelaamaan kovia pelejä ja mittaamaan omaa tasoamme äärimmäisen kovassa sarjassa. Hyvä tavoite omasta mielestäni ensi kauteen on luoda pelaajille sellainen toimintaympäristö, missä pelaajat pääsevät kehittymään ja kehityksen mittarina toimivat hyvin peleissä vastaan tulevat ikäluokan parhaat joukkueet ja pelaajat”, Lappalainen kertoo.
”Tulevalla kaudella meillä on jo tiettyjä taktisia juttuja, joita halutaan kehittää pelissä ja niitä mietitään yhdessä Jaken kanssa. Uskon, että ylempi SM-sarjapaikka motivoi meitä yhdessä kehittämään peliä, koska tuo sarja tarkoittaa käytännössä sitä että mitään ei saa ilmaiseksi. On saatava yksilöt kehittymään ja kuitenkin joukkueeseen sellainen rento, hyvä fiilis joka päättyneellä kaudella oli”, Kauppinen sanoo.
Valmennustiimi saattaa vielä kevään aikana kasvaa 1-2 valmentajalla. Fysiikkavalmennuksessa tullaan tekemään yhteistyötä sekä P22-joukkueen että miesten edustusjoukkueen kanssa (näihin molempiin joukkueisiin on jo kiinnitetty fysiikkavalmentajat, joiden nimet julkistetaan lähitulevaisuudessa).
Steelersin puheenjohtaja Arto Hiltunen on luonnollisesti erittäin tyytyväinen kaksikon jatkamispäätökseen.
”En ollut edes osannut kuvitella, että äijät pyörtäisivät eläkepäätöksensä ja uutinen jatkosta oli sellainen, että seuraavana yönä oli vaikea saada unta, koska olin asiasta niin innoissani. P19 on seuralle merkittävä ikäluokka pelaajien kehittymisen näkökulmasta, ja laadukas valmennus tarjoaa siihen erinomaiset lähtökohdat. Kun tietää Jusun ja Jaken tekemisen laadun, niin tiedän sen olevan meidän seurassamme kunnossa.”
Tulevalla kaudella P19 joukkue siis jatkaa SM-sarjassa tutussa komennossa. Joukkueen kasaaminen on hyvässä vauhdissa, ja ensi kaudella kentällä tullaan näkemään varmasti taisteleva joukkue, joka haluaa osoittaa kuuluvansa ikäluokassaan kahdeksan parhaan joukkoon!
Tällä erää 2004-05-poikien joukkueen valmennuksesta jäävät pois Jukka Wlasoff ja Tero Kollin. Teräsperhe kiittää molempia arvokkaasta työstä juniorien eteen! Kollin liittyi joukkueen valmennukseen kaudelle 2019-20. Wlasoff aloitti uransa 2004-joukkueen valmennustiimissä kaudella 2012-13.
Takaisin
