Yhdessä olemme steelers

Uutiset

  

  • Ville Oksa pelasi Salibandyliigaa 3 kautta FT Trackersissa ennen siirtoaan OLS:n riveihin.

    Teräsmiesten salibandyvuosi 2016 saa päätöksensä perjantaina Elenia Areenalla, kun Oulun ylpeys OLS saapuu vierailulle. Luistinseuran riveistä löytyy hämeenlinnalaisittain tuttu kasvo, kun Ville Oksa pääsee pitkästä aikaa pelaamaan kotikaupunkinsa yleisölle.


    Monien papereissa pudotuspeleihin veikattu OLS löytyy 12 pelatun ottelun jälkeen sarjataulukosta sijalta 9. Tiukkoja ja usein myös vähämaalisia otteluita pitkin kautta pelanneet oululaiset ovat voittaneet viimeisestä seitsemästä ottelustaan vain yhden, mutta esimerkiksi marraskuun lopussa pelattu tasapeli hallitsevaa mestaria Classicia vastaan kertoo paljon joukkueen iskukyvystä. Joukkueen sisäisen pistepörssin kärjestä löytyy Tatu Kiipeli (12+5), sekä Juho Sorri (11+3). Ville Mestari on torjunut joukkueen kaikki ottelut torjuntaprosentin näyttäessä lukemia 80,51.

    OLS:n iskukyvystä kertoo myös joukkueiden kauden ensimmäinen kohtaaminen, jonka OLS vei nimiinsä lukemin 8-6. Tällöin Teräsmiehet pääsivät ottelun alussa niskan päälle ja johtivat kahden erän jälkeen lukemin 1-4, mutta OLS jyräsi tylysti kolmannessa erässä ohi peräti 7 tehdyn maalin myötä.


    Teräsmiehet eivät antaneet syksyn pitkän voitottoman jakson lannistaa, vaan käänsivät ennen joulua kaksi tiukkaa ottelua nimiinsä kaataen SPV:n sekä Indiansin. 4 pistettä nosti kauden kokonaissaldon 7 pisteeseen, jonka turvin sarjasijoitus on 12. Kauden ollessa puolessa välissä matkaa viimeisellä pudotuspelipaikalla olevaan Indiansiin on 5 pistettä, suoran putoajan paikalla olevaan M-Teamiin puolestaan eroa löytyy 3 pisteen verran. Voitaneen siis sanoa, että tiukkaa on.

    Tehot ovat jakautuneet Teräsmiehistössä tasaisesti, mutta esiin voi nostaa kaksi tutkaparia Iiro Nurmisen (10+11) ja Nico Jonaesonin (10+8, sekä Timo Johanssonin (13+5) ja Miiro Maunulan (5+10) myötä. Teemu Metsälä (5+6) ja Samuli Grönfors (6+6) ovat nakutelleet pakin paikalta lähes piste per peli tahtia ja Daniel Megyaszai (9+3) on ollut ehdottomasti yksi syksyn onnistujista. Jaakko Vahtokari (T-% 76,1) ja Tomi Aaltonen (T-% 82,4) ovat jakaneet torjuntavastuun.


                                                                   ***

    Muistimme Ville Oksaa viiden kysymyksen verran, ja mikä hienointa, tarinaahan riitti.

    Olet Hämeenlinnasta kotoisin, kerro hieman taustastasi?


    -Hämeenlinnassa tuli tosiaan vietettyä ensimmäiset 20 vuotta elämästäni, kunnes vuonna 2010 muutin opiskelujen perässä Ouluun. Kouluja käytiin Vuorentakana, Kaurialassa ja Lyseon lukiossa. Salibandyn pelaamisen aloitin 7-vuotiaana legendaarisessa Ruunien Ruunissa, johon Laaksosen Vesa kokosi poikia muiden lajien parista. Jos en väärin muista niin taidettiin olla ensimmäisiä junioreiden salibandyjoukkueita Hämeenlinnassa. Harjoittelimme koulun saleissa ja pelaaminen oli lähinnä mukavaa vaihtelua muihin lajeihin kuten jääkiekkoon ja jalkapalloon. Alkuaikojen valmentajista täytyy ehdottomasti nostaa myös Riku Saarinen esille.

    -Harrastuksesta tuli nopeasti oma "ykköslajini" ja vuosien varrella on kertynyt useita upeita sählymuistoja Hämeenlinnasta. Voitettiin RuRun "kasiysien" kanssa mm. yksi C-junnujen Suomen mestaruuskin. Sittemmin tie vei lopulta B- ja A -junioreista edesmenneen FT Trackersin liigajoukkueeseen 17-vuotiaana ja ehdin pelaamaan kolme kautta Iittalan legendaarisessa Kauhujen talossa ennen muuttoani Ouluun. Hienoja vuosia, joista on jäänyt paljon hyviä muistoja.


    Olet kohdannut Luistinseuran paidassa Steelersin aiemminkin, asiat ovat ilmeisesti jonkun verran muuttuneet siitä?

    -Ovat toden teolla. Laskujeni mukaan ollaan kohdattu Steelers kolme kertaa tässä kuuden ja puolen kauden aikana, jonka olen OLS:ssa pelannut. Tämän kauden kohtaaminen on tietysti tuoreimmassa muistissa. Divarissa kohtasimme pari kertaa kaudella 2011-2012 ja etenkin toinen kohtaaminen oli meille erityinen, sillä varmistimme Iittalassa nousun Salibandyliigaan muutamaa kierrosta ennen Divarin loppua. Voitimme tuon ottelun todella selkeästi ja oli hienoa juhlia nousua vanhassa kotihallissa. Nousua seuranneet bussikilometrit menee ehdottomasti TOP 3 -bussireissuihin ja niitä on muuten kertynyt paljon.


    Tällä kaudella pitkästä aikaa hämeenlinnalaisjoukkue liigassa, miltä otteet ovat Oulusta katsottuna ja yhden kohtaamisen perusteella vaikuttaneet?


    -Mukava nähdä kyllä hämeenlinnalaisjoukkue siellä missä sen kuuluu olla. Pidin viime kauden divarifinaaleissa jo kovasti peukkuja Steelersin nousun puolesta. Vaikka se tulikin lopulta kabinetin kautta, niin Hämeenlinna ansaitsee mielestäni paikkansa liigakartalla. Meidän ensimmäinen kohtaaminen Steelersin kanssa osoitti kyllä jo mielestäni sen, että joukkue ei ole tullut liigaan kumartelemaan. Oltiin Oulussa alkuun todellisissa vaikeuksissa, mutta Steelersin pelin hajottua totaalisesti kolmanteen erään, saatiin raavittua hyvä voitto. Steelersin viime aikojen esitykset ovat myös olleet pirteitä ja voitto SPV:stä osoittaa sen, että "Soosi" Sihvonen (päävalmentaja Jussi Sihvonen) ottaa materiaalistaan niin paljon irti kuin pystyy.

    Siitä on jo tovi kun olet Hämeelinnassa pelannut, löytyykös tämän kauden Steelersistä tuttuja miehiä?


    -Löytyyhän niitä muutamia, suurin osa on nykyään kuitenkin itselle tuntemattomampia kavereita. Nurmisen Iiron kanssa on lyöty nuorempana pihapelit Vuorentakana aina pystyyn kun on ollut mahdollista. Tohkakallionkadulta se Voimapatukka on kaikki taitonsakin imenyt. Liljenbäckin Jeren ja entisen Steelers-pelaaja Mikkolan Tupin kanssa muodostettiin Trackers-aikana Nummi-Vuorentaka autokunta, joten Jere on tuttu niin pelaajana kuin huonojen juttujensakin takia. Lisäksi vanhoja pelikavereita joukkueesta löytyy vielä Johanssonin Timo, Ihalaisen Ale ja Honkasen Joksi. Vahtokarin Jaskan kanssa ei koskaan pelattu samaan aikaan, mutta mies on muuten kyllä varsin tuttu hahmo vuosien varrelta.


    Toimit nykyään OLS:n toiminnanjohtajana ja pohjoisen murrekin menee jo leveästi, Hämeenlinnan poika on asettunut ilmeisen hyvin Ouluun?


    -Kyllä, murre on tarttunut niin, että menen jo täydesti oululaisesta. Olen tällä hetkellä aika vahvasti asettunut tänne, joten paluuta Hämeenlinnaan ei tarvitse ainakaan vähään aikaan miettiä. Olen viihtynyt Oulussa erinomaisesti. Tämä on hyvä paikka ihmisen olla ja elää, vaikka toki välimatkat ovat pitkiä. Laitetaan loppuun vielä sellaiset terveiset matsiin saapuvalle hämeenlinnalaisyleisölle, että laittakaapa Elenialla kunnon sauna päälle!


    Steelers – OLS Elenia Areenalla siis perjantaina 30.12. klo 18:30. Ennakkoliput ja muun olennaisen infon löydät täältä, nähdään hallilla!

    Tagit: miehet  
      Takaisin